28/10/2021
Kun saavutin maalin, ei tullutkaan ikuinen onni, vaan tyhjyyden tunne
Yrityskauppaa valmistellessani ehdin vuosikausien ajan unelmoida, että kun pääsen maaliin, elämäni muuttuisi. Se lienee inhimillinen, ihmisen mieleen kuuluva harha, että me ajattelemme jonkun meille asettamamme tavoitteen saavuttamisen muuttavan kaiken. Maali on nyt ylitetty, ja kaiken pitäisi olla enemmän kuin hyvin. Ja herran tähden, monella mittarilla - niin sanotusti paperilla - asiani ovatkin enemmän kuin hyvin. Mutta silti, tietty tyhjyys on viimeisen vuoden ollut seuranani. Täällä maalin toisella puolella ei ollutkaan salaista puutarhaa, jonka hedelmiä syödessä olisin loppuelämäni tyytyväinen. Mikään ei sinällään suuresti muuttunutkaan elämässäni saavuttaessani tähän astisen urani suurimman tavoitteeni.
Noin vuosi yrityskaupan jälkeen kului onnellisessa sumussa. Vaikka parisuhderintamalla oli draamaa ja haastetta, tuo ajatus maaliin saapumisen euforiasta, tuntui hetkellisesti pitävän paikkansa. Tunsin onnea saavuttamastani. Pystyin hankkimaan koteja ja autoja aivan juuri siinä määrin, mitä olin aina haaveillut, söin kaviaaria ja blinejä iltapalaksi sekä vuosikertashampanjaa palanpainikkeeksi. Matkoista tuli vieläkin ylellisempiä, pääsin monella tavalla näkemään ja kokemaan vielä napsun verran enemmän jotakin sellaista, josta olin unelmoinut pitkään. Suunnilleen tuon ensimmäisen vuoden jälkeen, kaikki alkoi pikku hiljaa haalenemaan. Suuret onnen tunteet tyrehtyivät ja en enää kokenut niitä niissä kohdissa kuin ennen. Salakavalasti elämään alkoi hiipimään tunne, ettei mikään tuntunutkaan enää kovin vahvasti miltään. Se olo on tullut ja mennyt, mutta ollut silti elämääni kuuluva konsepti siitä lähtien. Tietty tyhjyys on ollut seuranani.
Elän varmasti sellaisessa elämäntilanteessa, johon moni lottorivejä lauantaisin rustaava tahtoisi päästä. "Voisi lakata tekemästä töitä, loppuisi aikaiset aamut, kun täytyy herätä marraskuun pimeyteen pusertamaan ja suorittamaan - jahtaamaan jotakin. Ei tarvitsisi enää huolehtia sähkölaskuista tai pitää säästökuureja, jotta pääsee lasten kanssa matkustamaan." Silti, olen huomannut, että kun tuo jokin asia, oma yritys ja maailman muuttamisen suuri palo, jäivät maaliviivan ylityksen jälkeen pois, riittävästi ei tullutkaan tilalle. Ja älkää ymmärtäkö väärin, olen etuoikeutettu, olen saanut kartoitettua upean liudan nälkäisiä yrityksiä, joiden kanssa saan tehdä työtä. Minulla on ihanat 6- ja 11-vuotiaat lapset, joiden kanssa jaettua arkea rakastan, ja minä olen terve. Olen siis monella tapaa onnekas - ja vaikka tiedän, että tämä on juurikin sitä valkoisen, etuoikeutetun heteromiehen marinaa, jota tässä yhteiskunnassa ei haluttaisi kuulla lainkaan, on tämä tunne silti minulle totta. Ja koen arvokkaaksi jakaa sen, jos siellä lukijoissa on joku, joka on saattanut kenties asettaa samanlaisia tavoitteita itselleen kuin minä tein, ja ajattelee sitten saavuttavansa unelmaelämän. Tervehdys täältä, maaliviivan toiselta puolen - elämä ei sitten sisäisenä tunteena muuttunutkaan, vaikka kuvittelin niin. Hämmentävää on, että nykyään arjessani suurimmat onnen hetket saatan tuntea, kun lasteni kanssa istutaan ruokapöydän äärelle juttelemaan ja syömään makaroonilaatikkoa.
Pidän toiveikkaista lopuista, niinpä tälläkin kirjoituksella onneksi on sellainen. Omat oivallukseni ja tietty, olemassaoleva tyhjyyden tunne, ovat auttaneet minua ymmärtämään jotakin tärkeää. Vaikka urani enkelisijoittajana on minulle monella tapaa merkityksellinen ja tärkeä sekä unelmien täyttymys, kaipaan myös vetovoiman tunnetta, joka vie mukanaan oman, ainutlaatuisen tarinan kanssa. Kaipaan nälkäistä oman yrityksen kasvattamista, merkityksellisyyden tunnetta ja juurikin niitä aikaisia marraskuun aamuja, kun on säkkipimeää, mutta silti haluaa nousta muuttamaan maailmaa. Olen oivaltanut, että jokin tarina odottaa ja yrittäjän voima tulee vielä vetämään minut mukaansa. Tähän onnelliseen loppuun ei vielä kuulu se, että voisin kertoa, että mikä tämä uusi tarina on, mutta kerron jo nyt jotakin tärkeää; panostakaa kaikkenne tähän viikonloppuun, kerääntykää läheisten kanssa yhteen ja syökää hyvin merkityksellisestä arjesta nauttien. Ruokavinkkinä; kotoisa makaroonilaatikko on meillä toiminut hämmentävän hyvin.
Juha-Petteri Kukkonen keskittyy niin enkelisijoittajana kuin hallitusammattilaisena innovatiiviseen tulevaisuuden rakentamiseen. Kukkonen on yksi Suomen aktiivisimmista alkuvaiheen kasvuyritysten enkelisijoittajista keskittyen viihteeseen, ruoka- ja juoma-alaan sekä teknologiaan.
Kukkonen on toiminut yrittäjänä 2000-luvun alusta asti ja aiemmin tuonut innovatiivista ajattelua muun muassa Kaslinkiin ja Fazeriin toimien yritysten luovana johtajana. Hän on kehittänyt menestyneen liikematkailijoille suunnatun CreateTrips -mobiilisovelluksen, joka nousi kymmenen ladatuimman sovelluksen joukkoon yli sadassa maassa vuonna 2014.
Sijoitusportfoliossaan Kukkosella on yrityksiä, jotka synnyttävät yhteiskuntaan parempaa ajattelua, hyvinvointia, merkityksellisiä trendejä ja parhaimmillaan muuttavat maailmaa. 43-vuotiaasta Kukkosesta kirjoitettu elämäkerta WSOY:n kustantamana ilmestyy keväällä 2023.
