18/08/2022
Minulla ei ole oikeutta juoda shampanjaa, eikä Sanna Marinilla tanssia
Olen ehtinyt kevään ja kesän aikana omakohtaisiin elämänkokemuksiini nojaten miettiä, miten joillakin on oikeus tehdä asioita ja toisilla ei. Sopivasti pohdintojani vahvistamaan saapui vielä tanssiva Sanna Marin, ja samalla saan mahdollisuuden ruotia ilmiötä enemmän - ehkäpä saamme tästä yhdessä mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi.
Suomessa saavat rikastua - ja nauttia rahasta - lottovoittajat ja urheilijat. Jos yrittäjä tai vaikkapa poliitikko onnistuu vaurastumaan - se ei missään nimessä ole ok. Sama pätee juhlimiseen - vaikkapa oikein railakkaaseen sellaiseen. Kun umpihumalassa oleva kiekkoleijona sopertaa suorassa lähetyksessä voitonjuhlista, hän on "aika velikulta". Samanlainen kansan mussukka on yksityiskoneellaan lentävä Kimi Räikkönen tai pitkää bilerallia painava ex-kiekkoilija Teemu Selänne. Mutta Sanna Marinin tulisi hakeutua huumetestiin jahka hän on erehtynyt tanssimaan ystäviensä kanssa jatkoilla. Joku sanoisi näinhän se on, minä sanon, v**tu, mitä kaksinaismoralismia.
Sanna Marin kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa tanssivideoitaan kertoen olevansa äärimmäisen pettynyt, että ne ovat vuotaneet julkisuuteen. Tämä on omasta mielestänikin hämmentävä asia - miksi video on ollut välttämätöntä lisätä edes yksityiselle tilille, jossa on kuitenkin liki sata mahdollista vuotajaa videota pällistelemässä? Tästä voisimme päästä seuraavaan ilmiöön, eli siihen, että valtaa tai varallisuutta omaavan ihmisen tulisi katsoa hyvin tarkkaan, kenen kanssa äityy tanssimaan. Ja en nyt osoita sormellani videon lisännyttä Janita Autiota, puhun ilmiöstä yleisellä tasolla. Tässähän ei ole ongelmana se, että Sanna Marinkin on vain tavallinen ihminen, joka joskus juhlii vaan se, että tästä on ollut välttämätöntä raportoida sosiaalisessa mediassa muun henkilön kuin pääministerin toimesta. Opettava keissi asianosaisille varmasti monestakin eri näkökulmasta.
Kaksinaismoralismi on totta - annan omasta elämästäni esimerkin. Olimme kuvaamassa erästä suomalaista tosi-tv-sarjaa ja lensimme kuvauksissa helikopterilla. Minä laitoin tapauksesta videota Instagramiin, jossa onnellista hymyäni hymyillen katson maailmaa yläilmoista. Sain peukutuksia ja "onpa huikeaa!" huutoja kasapäin. Kimi Räikkönenkin jatkaa yksityiskoneellaan lentämistä onnellisena, mutta kun Mikko Leppilampi päättää lennähtää vastaavalla häämatkalleen, häntä haukutaan ilmastoa raiskaavaksi hirvitykseksi. Hmm, joku yhtälössä ei vaan täsmää.
Tekemättä tästä mielivaltaisesta oikeudenjaosta ainoastaan kansallista ongelmaamme on pakko silti huomauttaa, että pelkäänpä suomalaisten kateuden olevan osasyynä tähän. Tuntuu myös vahvasti, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on luhistumassa omaan mahdottomuuteensa. Sosiaalietuuksilla eläminen kannattaa niin hyvin, ettei töissä käyminen huvita. Julkinen terveydenhuolto ja oikeusjärjestelmämme on niin kuormittunut, ettei kumpikaan toimi niissä määräajoissa ja tasolla kuin pitäisi - valitettavasti viime aikoina itselläni on kummastakin karvasta omakohtaista kokemusta. Samaan aikaan ehdimme ruotia Jodelissa, Ylilaudassa ja Vauva.fi:ssä julkisuuden henkilöiden elämää niin ilkeään sävyyn, että lämpimästi suosittelen välttämään kyseisiä alustoja, jos et halua menettää uskoasi ihmiskuntaan. On aikaa ruotia toisten elämiä tässä määrin, kun varmasti omassaki olisi tekemistä. No niin, takaisin asiaan.
Tuntuu, että jos erottuu liikaa massasta - hyvällä tavalla - ansaitsee kansalta köniin. Sanna Marin on nuori, fiksu, etevä ja kaunis - aivan liikaa. Entinen pääministeri Alexander Stubb oli liian hymyilevä, komea, osaava, verkostoitunut ja kielitaitoinen, jotta hän olisi saanut edustaa hellekesässä shortseissa. Onhan se nyt aivan kertakaikkisen tuomittavaa! Shortseissa! Juha Sipilän kaltaiset hahmot - turvallisen kansanomaiset tallaajat - pääsevät helpommalla. He ovat helpompi suupala sohvallaan sipsejä mussuttavalle keskikaljakansalle nieltäviksi.
Jännittävä ja epämiellyttävä lieveilmiö tähän oikeuden jakamiseen on omassa elämässänikin ollut puolituttujeni kommentit omista valinnoistani. Saan negatiivista palautetta elämäntyylistäni esimerkiksi sosiaalisessa mediassa yllättävän paljon. Kun olin kesällä lasten kanssa Monacossa syömässä hyvin eräässä ravintolassa ja kaviaarinigirien kanssa nautin shampanjaa - ja lasi sattui näkymään kuvassani - useat moittivat minua huonoksi isäksi. Minähän nautin alkoholia. Samalla tavoin olen saanut kommenttia puolitutuilta siitä, että onko pakko kirjoittaa elämäkertakirja ja mennä mukaan tv-ohjelmaan puhumaan varallisuudesta. Entäpä jos nuo valinnat tekevät minut onnelliseksi? Entä jos ystävien kanssa tanssiminen teki Sanna Marinin onnelliseksi? Entä jos shortsit tekivät Stubbin paitsi viileäksi myös onnelliseksi?
Toivotan Sannalle ja Markukselle paljon voimia suurennuslasin alla elämiseen. En kadehdi, ei ole helpoin paikka. Loppuun kerron vielä, että veikkaan shortsien vievän Stubbin presidentiksi asti. Siitäs saitte, Kekkosen sanoin, saatanan tunarit.
Juha-Petteri Kukkonen keskittyy niin enkelisijoittajana kuin hallitusammattilaisena innovatiiviseen tulevaisuuden rakentamiseen. Kukkonen on yksi Suomen aktiivisimmista alkuvaiheen kasvuyritysten enkelisijoittajista keskittyen viihteeseen, ruoka- ja juoma-alaan sekä teknologiaan.
Kukkonen on toiminut yrittäjänä 2000-luvun alusta asti ja aiemmin tuonut innovatiivista ajattelua muun muassa Kaslinkiin ja Fazeriin toimien yritysten luovana johtajana. Hän on kehittänyt menestyneen liikematkailijoille suunnatun CreateTrips -mobiilisovelluksen, joka nousi kymmenen ladatuimman sovelluksen joukkoon yli sadassa maassa vuonna 2014.
Sijoitusportfoliossaan Kukkosella on yrityksiä, jotka synnyttävät yhteiskuntaan parempaa ajattelua, hyvinvointia, merkityksellisiä trendejä ja parhaimmillaan muuttavat maailmaa. 43-vuotiaasta Kukkosesta kirjoitettu elämäkerta WSOY:n kustantamana ilmestyy keväällä 2023.
