30/09/2021
”Miljonäärit eivät myy käytettyjä vaatteita” – ja muita kateuden värittämiä totuuksia
Eilen aamulla selasin Lauttasaaren kodissani ennen lenkille lähtöä Instagramia. Siellä sitten heti ensi alkuun törmäsin sveitsiläiseen bisnestuttuun, joka aloitti omaa päiväänsä Lontoossa, työmatkalla. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ai samperi, miksen minä ole tuolla? Aiemmin kävin monta kertaa kuussa Lontoossa työmatkoilla. Muistan tunteneeni itseni todella tärkeäksi siellä ollessani - eikö minun työni ole enää niin tärkeää? Kateus kaihersi rintaa. Samalla sain selkeän merkin siitä, mitä kohti minun tulisi elämässäni pyrkiä.
Kateus kuuluu ihmisen tunnepatteristoon. Se on kuitenkin tunteena myös sellainen, jolle ei kannata antaa liikaa valtaa. Itse kohtaan harmillista kateutta elämässäni nykyään säännöllisesti - kuuluu kuvaan. Erityisesti puolituttuja tavatessani koen tämän tästä vähättelyä esimerkiksi tekemisistäni. Yllättävän moni ottaa myös kantaa siihen, kuinka suuri omaisuuteni on. Ette uskoisi, jos tekisin teille listan kerroista, kun joku puolituttu tai IG-seuraaja on sanonut, että tietää kyllä minuakin rikkaampia ihmisiä. Hmm, no niin minäkin.
Kateus on luonnollinen tunne, mutta myös vitsaus ja energiaa vievä tunne. Itse pyrin pitämään sen hallinnassa sillä, että pidän sitä tienviitoittajana. Kun koen kateutta jostakin - vaikkapa ulkomailla työtä tekevästä tuttavasta, alan hakeutumaan sellaisten mahdollisuuksien äärelle itsekin. Selkeästi jokin siinä ajatuksessa resonoi, kun itsekin haluaisin samaa. Voin täältä myös kertoa, että raha itsessään ei tuo onnea. Se toki helpottaa monia asioita ja mahdollistaa niitä, muttei tuo onnea. Senkin olen saanut monelta IG:ssa kuulla, että tiedänhän varmasti, ettei rahalla saa onnea. Hmmm, juu tiedän.
Raha on triggeri monenlaiselle kommentoijalle. Se avaa itselleni myös aitiopaikan päästä tarkastelemaan, miten me ihmiset toimimme, mitä me kenties haluaisimme, ja milloin me koemme epäoikeudenmukaisuutta. Olen viettänyt ulkomailla paljon aikaa elämäni aikana ja uskallan sanoa, että me pääsemme moneen muuhun maahan verrattuna johtoasemiin sen kanssa, kuinka yleinen tunne kateus meille on. Itse teen keittiöpsykologina viivan ontuvan itsetunnon ja kateuden välille. Kun omassa elämässä on tyytyväinen olo ja mielekästä tekemistä, emme ehdi kadehtimaan muita samalla tavoin. Vaikka raha on monella tapaa puheissamme tabu, ajattelen silti, että siitä pitää ja voi puhua. Rahasta ja sen mahdollisuuksista saa myös nauttia. Siksi en aio vastedeskään piilotella niitä hetkiä tai mahdollisuuksia, joita vaurastuminen on elämääni tuonut.
Arvostelevien viestien määrä Instagramissa kasvaa oman pienen tutkimukseni perusteella perjantai- ja lauantai-iltaisin. Päihteillä on varmasti oma osuutensa tähän. Kännissä kateus kaihertaa ja silloin uskallamme myös avata sanaisen arkkumme. Hassua on, että jos laitan lomamatkalla IG-stooreja siitä, kun ajan Aston Martinilla, siihen tulee enemmän peukkuja ja positiivista palautetta. Jos taas teen pojilleni himassa makaronilaatikkoa ja julkaisen IG-stoorin siitä, se herättää liki poikkeuksetta harmia ja närää. Moni on kirjoittanut minulle, etteivät varakkaat ihmiset oikeasti tee itse safkaa. Hmmm, kyllä he tekevät.
Jos Suomessa menestyy, monen mielestä olisi parempi muuttaa erätorppaan asumaan, sulkea puhelimat, loggautua ulos somesta, eikä vaan kertoa omasta elämästään. Ei ainakaan niistä hyvistä hetkistä, joita menestyminen on mahdollistanut. Pitäisi vähän hävetä. Häpeämistä ehdotti myös seuraajani Instagramissa, joka kommentoi IG-stooriani, jossa myin käytettyjä vaatteitani. Hänen mukaansa saisin hävetä niin tehdessäni. Miljonääri ei kuulemma myy käytettyjä vaatteita. Hmmmm, ei vai?
Sotkamossa lapsuudessani viljeltiin suomalaisia sanontoja; ”kel onni on, se onnen kätkeköön ja ken kuusen kurkottaa”… ja niin edelleen. Itsekin olen kasvanut mielenmaisemassa, jossa yrittäminen nähtiin jopa vähän ”rikollisena”. Olen myös elävä esimerkki siitä, että omaa ajatteluaan voi muuttaa ja murtautua ulos rajoittavista ajatusmalleista. Ajattelen, että onnen peittämisen sijaan, me tarvitsemme yrittäjäesikuvia, jotka ovat onnistuneet hankkeissaan. Ajattelen, että me tarvitsemme positiivista puhetta yrittämisestä, kannustavaa ilmapiiriä ja sitä, että ihmiset oikeasti kokevat yrittäjäksi lähtemisen houkuttelevana. Meidän on pyrittävä pois siitä ajatuksesta, että toisen menestys on itseltä pois. Uskon, että oikeaan suuntaan päästään puhumalla näistäkin teemoista avoimesti. Jakamalla menestymisen iloja, kertomalla myös sen varjopuolista - olemalla rehellinen. Tällä hetkellä tuntuu, että moni meistä olisi valmis maksamaan satasen, ettei toinen saa viittäkymmentä euroa. Jotta voimme kasvaa ja edetä, on tuosta ajattelusta pyrittävä ulos. Entä, jos tekisimme ilolla duunia, yrittäisimme, hakisimme vinkkejä ja inspiraatiota kanssayrittäjiltä ja pyrkisimme siihen, että voisimme kaikki tienata sen satasen.
Juha-Petteri Kukkonen keskittyy niin enkelisijoittajana kuin hallitusammattilaisena innovatiiviseen tulevaisuuden rakentamiseen. Kukkonen on yksi Suomen aktiivisimmista alkuvaiheen kasvuyritysten enkelisijoittajista keskittyen viihteeseen, ruoka- ja juoma-alaan sekä teknologiaan.
Kukkonen on toiminut yrittäjänä 2000-luvun alusta asti ja aiemmin tuonut innovatiivista ajattelua muun muassa Kaslinkiin ja Fazeriin toimien yritysten luovana johtajana. Hän on kehittänyt menestyneen liikematkailijoille suunnatun CreateTrips -mobiilisovelluksen, joka nousi kymmenen ladatuimman sovelluksen joukkoon yli sadassa maassa vuonna 2014.
Sijoitusportfoliossaan Kukkosella on yrityksiä, jotka synnyttävät yhteiskuntaan parempaa ajattelua, hyvinvointia, merkityksellisiä trendejä ja parhaimmillaan muuttavat maailmaa. 43-vuotiaasta Kukkosesta kirjoitettu elämäkerta WSOY:n kustantamana ilmestyy keväällä 2023.
