17/09/2021

Miten tulla miljonääriksi mahdollisimman helposti?

Tuohon kysymykseen moni työelämän lainalaisuuksien kanssa painiskeleva tuntuu etsivän vastausta. Puhutaan työviikkojen lyhentämisestä sekä siitä, miten olisi mahdollista elää ja rikastua tekemällä mahdollisimman vähän töitä. Helsingin Sanomien Visio-liite oli taannoin haastatellut kolmea yrittäjää, jotka hekin toivat oman - monelta osin ihan järkevänkin - ajatuksen työntekoon. Jotenkin omaan korvaani silti särähtää tuo ajatus siitä, että itseisarvoksi nousee ’mahdollisimman vähän tekeminen’.

Mentoroin itse muutamia nuoria yrittäjiä. Usein yhteinen tekeminen alkaa niin, että he ottavat minuun Instagramissa yhteyttä ja pyytävät tukea tai apua yrittäjyyden alkutaipaleella. Vaikka uutteria tekijöitäkin on, on myös yllättävän paljon heitä, jotka haluaisivat hypätä suoraan niin sanotusti kalifiksi kalifin paikalle tienaamaan paljon ja ’tekemään mahdollisimman vähän’. Itselleni tuo jonkin vaiheen ohittaminen kuulostaa paitsi liki mahdottomalta myös hyvin ristiriitaiselta. Omalla kohdallani voin esimerkiksi sanoa, että jos olisin hypännyt oppivuosien ja niiden niin sanottujen ’tylsien’ toimistovuosien yli, olisi moni ratkaiseva oppi jäänyt saamatta. Juurikin ne, jotka sitten ovat vieneet tärkeällä tavalla eteenpäin.

Jos itseisarvoksi nousee se, että haluaa tehdä mahdollisimman vähän töitä, tulee harvoin muuttaneeksi maailmaa. Samalla myös merkityksen tunne omasta työstä voi kuihtua kasaan. Harmillisen usein myös hienon omaisuuden työllään kartuttaneiden keskuudessa on hyvin vähän niitä, jotka ovat lähteneet liikkeelle työelämään tehdäkseen mahdollisimman vähän. Veikkaan, että heidän joukossaan on enemmän niitä, jotka ovat halunneet saada jotakin suurta ja merkityksellistä aikaan, esimerkiksi paremman yhteiskunnan kannalta. Työ ja mielekäs tekeminen vaikkapa yrittäjänä antavat raamit elämälle ja monella tapaa myös tärkeää sisältöä. Itselläni on Kaslink/Fazer-yrityskaupasta kulunut nyt pian 2,5 vuotta ja missään vaiheessa ei ole tullut sellainen olo, että käynpä tähän nyt gin tonic kädessä lekottelemaan ja syömään viinirypäleitä. Miksi me kaipaamme oikotietä onneen?

Päinvastoin - itselleni on ollut jopa vähän kriisin paikka, kun intensiivinen, yhden oman maalin eteen ravaaminen hellitti. Tänä päivänä saan olla mukana tukemassa ja kansainvälistämässä viittätoista eri yritystä. Silti, vaikka nautin tekemisestäni hurjasti, täysin oman yrityksen ja projektin luotsaaminen houkuttaa. Olen myös tuntenut tyhjyyden tunnetta sen puuttuessa. Voin siis täältä, vaurastuneena ’maaliin saapuneena’ kommentoida, etten usko kovin monelle tuottavan täyttymystä se, ettei tee työkseen mitään. Ajattelen, että itsellänikin on aktiivista työuraa jäljellä vielä 20-30 vuotta. Siinä ehtii muuttamaan maailman moneen kertaan.

Moni meistä haaveilee miljoonista. Olen myös huomannut, että toisilla se haave saattaa olla niin itsepintainen, että se heijastuu ärsytyksenä ja jopa vihana heitä kohtaan, jotka ovat onnistuneet kartuttamaan omaisuutta. Sain taas männä viikolla todistaa tätä, kun parkissa oleva Porscheni toinen kylki oli syljetty laikukkaaksi. Me kaipaamme jonnekin toisaalle, huolettomaan, helppoon, rahassa kylpemisen aikaan toisinaan niin kovin, että se heijastuu oman elämän ja muiden, siinä onnistuneiden vi**tuksena. Miksi me suomalaiset olemme kateellisia toisten menestyksestä?

Jos voisimme suoraan hypätä koulunpenkiltä menestykseen jäisi moni oppi saamatta ja äärimmäisen hauska vaihe kokematta. Itse olen viettänyt todella hauskaa aikaa vaikkapa silloin, kun muutin maalta Helsinkiin ja tunsin täältä ainoastaan yhden ihmisen, joka asui Vuosaareen satamassa kontissa. Siitä hetkestä, jos olisin hypännyt keskelle näitä verkostoja ilman, että olisin siinä matkalla ollut niitä luomassa, en usko, että menestystä olisi seurannut. Tietyt polut on vaan kuljettava halki ilman ohituskaistaa. Alkuvaiheen työnteosta oppii valtavasti, eikä sitä oppia voisi millään kaataa ämpärillä päälle ja tulla kerralla valmiiksi. Oikotien etsimisessä työelämässä on mielestäni karrikoiden kyse vähän samasta, kun 23-vuotias nainen painelee vihille 54-vuotiaan, hyvin varakkaan sulhasen kanssa. Halutaan helppo elämä - mutta onko se hyvä elämä? En toki väitä, ettei suhde voisi perustua myös rakkauteen, mutta omakohtaisiin kokemuksiin perustuen olen huomannut, että syyt ovat usein toisaalla ja verrattavissa urapolun ohituskaistaan.

Uskon, että raha tuntuu oikeasti hyvältä vasta siinä kohtaa, kun sen on itse tehnyt. Arvostus rahaa kohtaan syvenee, kun sen eteen saa nähdä vaivaa. Muistan ikuisesti, kun olin lounaalla erään suomalaisen miljonäärin kanssa asuessani Lontoossa, ja hän maksoi pizzamme "kaksi yhden hinnalla"-alennuskupongilla. Itsekin olen huomannut, etten heittele rahaa oikealle ja vasemmalle, vaan käytän sitä tietoisesti ja ostoksiani arvostaen. Matkaa kulkemalla ymmärrämme, opimme, verkostoidumme ja oikeasti integroidumme elämään eri tavalla. Jos koko paletti putoaisi syliimme ilman yhtäkään askelta, jäisi hyvä elämä matkaa tehdessä elämättä.


Juha-Petteri Kukkonen keskittyy niin enkelisijoittajana kuin hallitusammattilaisena innovatiiviseen tulevaisuuden rakentamiseen. Kukkonen on yksi Suomen aktiivisimmista alkuvaiheen kasvuyritysten enkelisijoittajista keskittyen viihteeseen, ruoka- ja juoma-alaan sekä teknologiaan.

Kukkonen on toiminut yrittäjänä 2000-luvun alusta asti ja aiemmin tuonut innovatiivista ajattelua muun muassa Kaslinkiin ja Fazeriin toimien yritysten luovana johtajana. Hän on kehittänyt menestyneen liikematkailijoille suunnatun CreateTrips -mobiilisovelluksen, joka nousi kymmenen ladatuimman sovelluksen joukkoon yli sadassa maassa vuonna 2014.

Sijoitusportfoliossaan Kukkosella on yrityksiä, jotka synnyttävät yhteiskuntaan parempaa ajattelua, hyvinvointia, merkityksellisiä trendejä ja parhaimmillaan muuttavat maailmaa. 43-vuotiaasta Kukkosesta kirjoitettu elämäkerta WSOY:n kustantamana ilmestyy keväällä 2023.

JUHA-PETTERI KUKKONEN
General Partner, Chairman
+358 40 770 2319
jp@kvkicapital.com