03/09/2021

Hesburgerin hirttäjäiset – kuka on mukana?

Suomen kansa on päässyt kuluneella viikolla seuraamaan jälleen yhden yrittäjän julkisia hirttäjäisiä, tällä kertaa lynkkauksen kohteeksi on päässyt hampurilaiskeisari Heikki Salmela yrityksineen. Ihan alkuun teen selväksi, että en toki ota kantaa Hesburgerin sisäisiin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Sanonpa kuitenkin, että Hesburgerissa on tehty enemmän hyvää kuin huonoa. Se meidän keskustelukulttuurissa ja mokariemussa on jälleen kerran unohdettu. 

Ilman yrittäjiä ja yrityksiä tämä Suomen maa ei valitettavasti pyöri. Me emme voi viedä lapsiamme julkiseen päivähoitoon tai lääkäriin tai nauttia itse muista - esimerkiksi maamme sosiaaliturvan - hienouksista. Salmelankin ansiosta - ja hänen vuosikymmenien varrella maksettujen veromiljoonien avulla - olemme saaneet aika monen monta hienoa asiaa tehdyksi yhteiskunnassamme. Mutta äh, kuka nyt sellaista jaksaa miettiä. Nyt lynkataan, haukutaan ja heitetään kiviä kohti kohdetta. 

Itse olen tehnyt omaisuuteni myymällä perheyritykseni. Perheyrittäjien termistä on tullut Hesburgerin kohdalla sosiaalisen median keskustelukanavissa kirosana. Salmela jopa sanoi medialle, että häneen voi olla suoraan yhteydessä, jos epäkohtia yrityksen toiminnasta löytyy - matalalla kynnyksellä, niin kuin perheyrityksessä mielestäni kuuluukin. Tuokin lausunto sai kritiikkimyrskyn aikaan. ”Perheyritys on riistänyt ihmisiä” diskurssi on harmillisen luutunut ajatteluumme yleisestikin. Sinne on luutunut myös se ajatus, ettei yrittämisellä saisi vaurastua. Me hyväksymme lottovoitolla rikastumisen tai huippu-urheilijan vaurastumisen, mutta autas, jos rahaa sataakin oman yrityksen turvin. Silloin meistä tulee riistäjiä. Tai jos yrittäjät sattuvat rikastumaan, niin odottakaa vaan, kun jokin moka tapahtuu (niin kuin meille kaikille muuten jossakin kohtaa aina tapahtuu, siis meille erehtyville ihmisille), niin sitten me annamme täyslaidallisen. Kiviä lentää ja niiden heittäjät ovat täysin syyttömiä ja täydellisiä ihmisiä - luomakuntamme ainoita lajissaan, kenties. 

Edelleenkään en puolustele. Jotakin on varmasti mennyt pahasti vikaan, jahka työntekijöiden tyytymättömyys on ollut näin syvää, että tälläinen kohu on kehkeytynyt. Se, mistä tässä marmatan on keskustelukulttuurimme ja lynkkaamisen tarve, joka vie huomiota pois sieltä, jossa on tapahtunut hurjasti hyvää. Sitä ei mokankaan tullen tulisi kokonaan unohtaa. Tulisi olla armollisempi, ymmärtäväisempi, keskustelevampi - ja laskettava se käsi alas, joka pitelee terävää kiveä innokkaana heittoon virittäytyen.

Surullisena olen seurannut sitä, miten emme lynkkaa ainoastaan mokanneen yrityksen käytäntöjä, vaan nimenomaan sen nokkana olevaa ihmistä. Hesburger on tuon yrittäjän elämäntyö. Hän on onnistunut luomaan täysin poikkeuksellisen liiketoiminnan, työllistänyt hurjan määrän nuoria ensimmäiseen työpaikkaansa, kansainvälistynyt, inspiroinut useita nuoria yrittäjiä yrittämään ja onnistumaan. Nyt keskustelupalstojen viiltävät, suoraan tuota ihmistä arvostelevat kommentit, ovat saman tien valmiita unohtamaan kaiken sen upean, joka on tapahtunut. Samalla me näytämme nuorillemme, kenties yrittäjän urasta haaveileville sen todellisuuden, jonne he sitten mokatessaan joutuvat. Tuo paikka on hirvittävä, verinen, ahdasmielinen ja musta. Tervetuloa sinne sitten - lähtekäähän tytöt ja pojat yrittämään!

P**kamyrskyn keskellä olen ollut itsekin. 2018 Kaslinkin hallitus oli muodostettu osaavista miehistä, mutta naisia hallitukseen ei tuolloin noussut. Näin ollen Facebookin Naistenhuoneessa julkaistiin minusta ja velipojistani valokuvia, joiden kommenteissa irvittiin muun muassa seuraavaa; ”nuo miehet ovat kyllä niin rumia ja vastenmielisiä, ettei niiden kanssa kukaan nainen haluaisikaan työskennellä”. Kun meiltä ottaa legon kädestä, lyömme tuolilla päähän. Tuntuu, että keskustelukulttuuristamme puuttuvat mittasuhteet siinä, mitä on tapahtunut ja miten siihen tulee reagoida. Kerron teille nyt uutisen, joka saattaa yllättää nuo puskista huutelijat; jokaisessa yrityksissä on epäkohtia. Etenkin kun yritys kasvaa, henkilömäärä kasvaa, karkaa arki usein perustajien ja hallituksen ulottumattomiin. Jos sata asiaa on hyvin ja yksi huonosti, minkä me muistamme? 

Reissasin työn puolesta aikanaan paljon Arabiemiraateissa. Oli mielenkiintoista lukea heidän talousmedioiden juttuja, joita he olivat kirjoittaneet paikallisista yrityksistä. Niissä hehkutettiin, miten upeita ideoita yrittäjillä oli, juttuihin oli poimittu toinen toistaan hienompia onnistumisia ja läpilyöntejä. Jutuissa nostettiin paitsi mallikkaita suorituksia, myös luotiin yrittämiseen kannustavaa kulttuuria. Vaihdoin usein lentoa Düsseldorfissa Saksassa ja sain käsiini lentokoneessa suomalaiset talouslehdet. Sivujen väliin oli mielikuvissani kuivunut suuria läikkiä verta, joka oli vuotanut lehtiä lukeneiden yrittäjien ranteista sen jälkeen, kun he olivat jutut selattuaan viiltäneet ne auki. Me sitten osaamme kannustaa ja luoda upeaa yrittämiseen kannustavaa kulttuuria - hienoa duunia meiltä suomalaisilta. 

Lopuksi toivon paljon voimia Hesburgerin johdolle korjata epäkohtia. Sen jälkeen toivon pettämättömästi toimivaa valikoivaa kuuloa ja lukutaitoa. 


Juha-Petteri Kukkonen on yrittäjän sielun omaava enkelisijoittaja ja hallitusammattilainen. Kukkonen luotsasi yhdessä veljiensä kanssa suomalaisen Kaslinkin menestykseen ja vei suomalaisen kauran maailmalle. Kaslink myytiin kesäkuussa 2019 Fazerille. Yrityskaupan jälkeen Juha-Petteri Kukkonen toimi loppuvuoden Fazerin luovana johtajana.

KVKI Capital on 2015 perustettu pääomasijoitusyhtiö, joka sijoittaa innovatiivisiin ruoka-, sekä juoma-alan yrityksiin ja tukee niitä kansainvälistymään sekä rakentamaan brändejä, joita kuluttajat rakastavat. Yritys on mukana tuomassa kansainvälistymiseen ja brändäämiseen keskittyvää osaamistaan muun muassa Pupu-, Bär Bar- ja YSUB- yrityksiin. Juha-Petteri Kukkonen on KVKI Capitalin perustaja ja yksi omistajista.

JUHA-PETTERI KUKKONEN
General Partner, Chairman
+358 40 770 2319
jp@kvkicapital.com