11/01/2021

Olen autokoulupohjalla liikenteessä – mihin asti se riittää?

Koen, että yhteiskunnassamme puhutaan useasti kympin tytöistä ja heidän mahdollisuuksistaan elämässä. Liian harvoin nostetaan keskiöön heitä, meitä, joille koulunpenkki ei syystä taikka toisesta ollut oikea paikka. Miten sellaisesta tilanteesta ponnistetaan eteenpäin? Mihin asti riittää pelkkä autokoulu (itse kävin sen muuten kahdesti).

Omalla kohdallani oli niin, ettei koulu oikein koskaan kiinnostanut. Siitä syystä, vaikka haluaisin aulaneidiksi Finnairille, en tulisi valituksi, vaikka laittaisin kuinka nätin hameen päälle. Tietyt ovet ovat pysyneet koulutustaustani vuoksi kiinni, mutta paljon on juuri siksi myös elämässäni auennut eteeni. Olisin saattanut päästä helpommalla, jos olisin opiskellut pidemmälle, mutta uskon, että moni asia olisi myös jäänyt oppimatta. 

Kun perustimme kavereiden kanssa digitoimiston, muistan ajatelleeni, ettei näin hyvää diiliä olekaan. Sain tehdä työtä, jota olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta sain siitä vielä rahaa. Koodaaminen ja internetin ihmeellinen maailma veivät mennessään. Silti koen, että toisen palkkalistoilla oleminen on ollut itselleni äärimmäisen tärkeää - ja onneksi olen kokenut myös sen. Työ tekijäänsä opettaa, ja se on enemmän kuin totta. Verkostojen merkitys kirkastui minulle nimenomaan tehdessäni töitä ensimmäisessä pestissäni Satama Interactivella. Muistan, että siellä moni tunsi toisensa ennestään Hankenin tai Kauppakorkeakoulun ajoilta, itse en töihin mennessä tuntenut ketään. Uskalsin aloittaa uudessa työssäni, vaikka äiti oli Sotkamosta lähtiessä yrittänyt kääntää päätäni toteamalla, etten tulisi pärjäämään Helsingin työelämässä.

Aloitin vauhdilla verkostoitumisen. Kun muutin Helsinkiin, tunsin tasan yhden ihmisen uudessa kaupungissa. Tilanne muuttui onneksi nopeasti. Oma ystäväpiirini Sotkamossa oli vaikuttanut suuresti kuvaani elämästä - ja myös opiskelusta. Muistan seiskaluokalla, kuinka laskimme mäkeä ruotsinnkirjat liukureina. Se kuvaa paljon asennettamme opiskelua kohtaan. Itse päädyin käymään autokoulun kahdesti, ja intohimo veti muualle kuin koulunpenkille. Silti yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet nuoresta asti ja monista kavereista erottikin herkästi heidät, jotka olivat kotona oppineet lukemaan muutakin kun Aku Ankkaa. He hahmottivat terävämmin maailmaa. 

Satama Interactivella sosiaalisuuteni huomattiin ja minut ohjattiin myyntitöihin. Se oli ratkaiseva askel ja Trainer’s Housen valmennuksessa menetin lopullisesti kammoni ottaa yhteyttä ihmisiin. Siellä sai soitella niin paljon, ettei luurin käteen nostaminen pelottanut koskaan enää. Samalla vahva verkostoituminen jatkui. Työtä tehdessä opin enemmän ja enemmän. Yksi kaikkein tärkeimmistä oivalluksista töitä tehdessä oli kuitenkin se, että minä pärjään ja pystyn - ihan siinä missä hekin, jotka olivat käyneet hienoja kouluja. Oma innokkuus ja asenne ratkaisevat viime kädessä sen, miten menestyneitä meistä tulee. On ollut tärkeää myös saada oma oppinsa ennakkoluuloista - monet meistä nimittäin tahtomattaankin arvottavat muita sen mukaan, mitä kouluja on tullut käytyä. Ilo on ollut näyttää myös heille, että onnistua voi aina ja joka tapauksessa. Itse olen myös rekrytoidessa ja hyviä tyyppejä etsiessä tottunut kartoittamaan vaikkapa sitä, millaisella energialla ja tekemisen meiningillä - sekä hyvällä nöyryydellä - ihminen on varustettu, ei sitä, kuinka monta korkeakoulututkintoa häneltä löytyy.

Ajattelenkin, että siinä samalla, kun yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan kympin tytöistä ja heidän mahdollisuuksistaan, tulisi myös huomioida sekä kannustaa heitä, joille koulunpenkki ei ole ainoa oikea paikka asioiden oppimiseen. Kannustan opiskelemaan, se avaa poikkeuksetta mahdollisuuksia, mutta mahdollisuudet ovat erinomaiset ilman tutkintojakin. Sen elämä itselleni on opettanut, että kaikkein tärkein tekijä menestymisen kannalta ei ole käydyt koulut, vaan innostus ja intohimo. Kun löytää itsestään intohimon asioita kohtaan ja ympärilleen intohimolla hommia paiskivia ihmisiä, arvosanaksi saa Menestyksen.


Juha-Petteri Kukkonen on yrittäjän sielun omaava enkelisijoittaja ja hallitusammattilainen. Kukkonen luotsasi yhdessä veljiensä kanssa suomalaisen Kaslinkin menestykseen ja vei suomalaisen kauran maailmalle. Kaslink myytiin kesäkuussa 2019 Fazerille. Yrityskaupan jälkeen Juha-Petteri Kukkonen toimi loppuvuoden Fazerin luovana johtajana.

KVKI Capital on 2015 perustettu pääomasijoitusyhtiö, joka sijoittaa innovatiivisiin ruoka-, sekä juoma-alan yrityksiin ja tukee niitä kansainvälistymään sekä rakentamaan brändejä, joita kuluttajat rakastavat. Yritys on mukana tuomassa kansainvälistymiseen ja brändäämiseen keskittyvää osaamistaan muun muassa Pupu-, Bär Bar- ja YSUB- yrityksiin. Juha-Petteri Kukkonen on KVKI Capitalin perustaja ja yksi omistajista.

JUHA-PETTERI KUKKONEN
General Partner, Chairman
+358 40 770 2319
jp@kvkicapital.com